Valkosipulit kohopenkkiin & kurpitsat kattilaan

Leivoin viikonlopulla kasvimaalla limpun, kuten suuresti ihailemani Lena Israelsson sanoisi. (Hänen teoksiaan kannattaa kysellä kirjastosta.) Tosin minä kutsun sitä mieluummin täytekakuksi; siinä on niin monta hyvää kerrosta! Kooltaan kakku on 1 x 2.5 metriä ja se on rajattu lautakehyksellä. Mistäkö kakkuseni koostui? Pohjalla on risuja, sitten maatunutta hevosenlantaa, kasvijätettä, savista maata, hiekkaa, kasvijätettä, savista maata ja kuorrutuksena vanhat kesäkukkien mullat sekä vielä hiekkaa. Tällaiseen hienoon kakkuun kätkin 8 - 10 cm:n syvyyteen 30 suurta valkosipulin kynttä ja vielä melkoisen määrän valkosipulin itusilmuja. Nyt vain odottelen, että saan ensi syksynä hienoja valkosipuleita! Niin. Suomessa tuollaista limppua on tapana sanoa kohopenkiksi.

Syyskuun alussa jemmasin kesäkurpitsat harson alle hallaa piiloon. Tuolla kertaa vierailu jäi lyhyeksi; halla ei asettunut taloksi. Ja mitä löysinkään, kun kurkistin harson alle; jättiläisiä! Kuvassa kesäkurpitsat köllöttävät sadonkorjuussa tilapäisesti käyttämässäni kompostiämpärissä. Tulitikkuaski on mittatikkuna. Suurista kesäkurpitsoista kannattaa tehdä sosekeittoa siten, että poistaa ensin höttöisen keskustan. Soppaan voi sitten laittaa mitä kaapista löytyy. Mulla oli suurehko purjo ja pussillinen porkkanoita sekä purkillinen kahvikermaa, jossa ei ole lisäaineita. Suolaa ja pippuria tietenkin lisäsin myös - hyvää tuli!

Parvekkeen kesä on ohitse

Parveke rehoitti vielä muutama viikko sitten. Siellä kasvoi persiljaa, timjamia, oreganoa, tomaatteja ja paprikoita. Krassit ja orvokit kukkivat edelleen, mutta tomaatit ja paprikat jouduin tuomaan viikonloppuna sisälle lämmittelemään. Tomaatit olivat jo hieman punastuneet ja nyt ne saivat jatkaa punottamistaan kannussa. Paprikat taas olivat vielä aivan vihreitä, mutta pian nekin alkoivat vaihtaa väriään.

Kirjat, kasvit ja kasvikirjat

Bloginpito on minulle uutta, kuten vähäisestä tekstimäärästä voi huomatakin. Ensin ajattelin, että käsittelen tässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä eli jokaiselle jotakin. Tulin järkiini ja päätin keskittyä rakkaaseen K-kirjaimeen eli kirjoihin, kasvimaahan ja kasveihin. Muita asioita varten voin halutessani perustaa uusia blogeja...

Keväästä syksyyn kasvimaan hoito, kasvit ja muut aihepiiriin liittyvät asiat hallinnevat; tosin en osaa olla lukematta kesälläkään. Talvella luen enemmän kirjoja ja tietysti ympäri vuoden luen puutarhakirjoja. Kirjavinkkejä niin puutarhureille kuin muillekin on siis luvassa. Lainaan kirjani kirjastosta, http://www.helmet.fi/, josta löytyykin valtavasti luettavaa. Pääkaupunkiseudun 50 centin varausmaksu on pieni summa siitä ilosta, mitä kirjat tuottavat. Yleensä luen suomeksi, mutta puutarhakirjoja luen myös ruotsiksi, englanniksi ja viroksi. Ehkä minun pitäisi elvyttää surkea saksantaitonikin...

Tarhurin kannattaa ulkomailla käydessään katsastaa puutarhaliikkeiden lisäksi myös kirjakaupat. Puutarhakirjoissa kuvat ovat yleensä pääosassa, joten vironkielisistäkin kirjoista saa selkoa, vaikkei sen kielen taitoa sen kummemmin olisikaan. Virosta olen ostanut mm. valkosipulinviljelyä käsitteleviä kirjoja. Eräästä kirjasta sain virikkeen laittaa valkosipuleita kasvamaan mansikkarivien väliin. Siinä niillä on tilaa kasvaa ja samalla ne estävät mansikoiden sienitauteja. Muistathan, että valkosipulit kannattaa istuttaa jo syys-lokakuussa. Ne juurtuvat pian ja jatkavat kasvuaan heti keväällä. Näin ne ovat saaneet kasvuunsa vauhtia, joten elokuun sato onkin muhkea! Vuoden maassa olleet valkosipulit ovat kaksi kertaa suurempia kuin keväällä istutetut. Osta talvivalkosipulit vaikkapa Hyötykasviyhdistyksen Alku ja juuri -kaupasta tai jostain muusta puutarhamyymälästä, niin saat terveitä ja hyvin kasvavia valkosipuleita.

Syyskuu toi hallan kasvimaalle

Hassu hetki perustaa blogi; keväällähän olisin voinut seurata kasvimaalla tapahtuvaa kasvun ihmettä. Tai toisaalta - olisinko ehtinyt kirjoittaa tänne mitään?

Toissayönä oli hallaa. Onneksi ymmärsin illalla peittää kesäkurpitsat harsolla, joten vain lehtien reunat ovat hieman mustuneet. Kylmyydestä huolimatta kehäkukat ja kesämalvikit rehoittavat edelleen.